Ensimmäinen viikko kotona, viikot 7-12 ovat tärkeimpiä sosiaalistamiselle. Sosiaalistaminen tarkoittaa sitä, että koira näkee, kuulee ja haistaa turvallisesti monenlaisia asioita, joita sen on myös aikuiselämässä kohdattava. Me piipahdimme treeneissä ja kokeilimme miltä tuntuu kävellä ruohopohjalla, miten hallissa kaikuu, miltä tuntuu istua paikkamakuurivissä. Martasta kaikki oli hauskaa. Huom. emme menneet lähelle muita ihmisiä tai koiria, pysyttelimme omassa "kuplassa". Ihan alussa ensimmäiset 15-20 minuuttia me vain istuimme tuolilla, Martta takkini suojissa ja katselimme menoa.
Käväisimme myös Peten koiratarvike -liikeessä ja Martta ihmetteli menoa rattaistaan käsin. Tyhjällä käytävällä otimme muutaman askeleen ja kokeilimme, miltä liukas lattiapinta tuntuu. Ihmettelimme muita koiria, joita tupsahteli hyllyjen takaa, mutta emme tervehtineet ketään. Ei vain koronan takia, vaan myös, koska en jatkossakaan halua koirani tervehtivän muita koiria, vaan ohittavan ne.
Tarkistimme, että kynsien leikkaus sujuu ilman tappelua ja sujuihan se. Sitä oli jo harjoiteltu kasvattajan luona.
Jedi on aika usein päikkäreillä siellä missä Marttakin. Jedi ei päästä Marttaa lähelle, vaan murisee jos Martta yrittää tulla lähelle. Jos Martta varoituksesta huolimatta tunkee lähelle, se saa äkkilähdön.
Martta sai lahjaksi uuden pedin.
Martan "veljet" Dino, Bruno ja Jedi.
Oho, pissat tuli väärään paikkaan.
Pieniä vierailijoita, lapsiin tutustuminen alkoi heti. Lapset juoksevat, kiljahtelevat, törmäilevät eri tavalla kuin aikuiset. Martta suhtautui lapsiin hyvin eli välinpitämättömästi. Se ei jahdannut lapsia, mutta ei myöskään häiriintynyt lapsista. Se etsi turvallisen majapaikan tuolin alta, missä se ei jäänyt leikkijöiden jalkoihin.
Oviaukkoihin tuli useampiakin portteja. Osa siksi etten halua pennun pissaavan matoilleni tai syövän tavaroitani. Osa siksi, että saamme ruokailun rauhoitettua kaikkien osalta. Aikuisilla koirilla on ruokarauha, mutta myös pennulla on ruokarauha. Portit puretaan, kun arki alkaa sujua.
