Martta on löytänyt paikkansa laumassamme. Jediä on paras varoa, se kommentoi karjahtamalla, jos liian lähelle uskaltautuu. Jedin suu on myös niin iso, että sinne uppoaa koko pentu. Naarmuakaan ei ole tullut, mutta Martta on oppinut lähestymään Jediä varovaisesti ja hivuttautuu sen selän taakse varovaisesti nukkumaan.
Bruno on harmiton veikko, mutta Dino on paras kaikista. Dinon kanssa leikitään tuntikaupalla joka päivä.
Lasten kanssa leikkiminen vähän takkuilee, Martta innostuu mukaan riehumaan ja pienimmät kaatuilevat sen hyppiessä. Tässä tarvitaan lisää harjoitusta.
Sisäsiisteys on edistynyt melko hyvin, öisin Martta osaa pyytää ulos ja nappaan sen kainaloon ja vien ulos. Joka kerta on tullut pissat tai kakat tai molemmat. Päivisin sisäsiisteys toteutuu, jos maltan vahtia kun se herää tai on juuri syönyt tai muuten vain yrittää hiippailla nurkan taakse asioilleen.
Ruoka maistuu ja painoa oli aamulla 7,6 kg. Hiukan huolettaa, kuinka pitkään jaksan juosta Martta kainalossani ulos pissalle. Viime viikolla se vielä kulki käsivarrellani, nyt tarvitsen kaksi kättä. Tätä vauhtia sen on opittava itse juoksemaan ulos kun hätä tulee.
Martalla on aika luja tahto, kun se tahtoo jotain, sen kyllä huomaa. Helpottavaa on kuitenkin ollut, että kun se huomaa, ettei saa tahtoaan läpi, se luovuttaa ja näyttää muistavan asiat.
Mutta pikkuhiljaa talon rutiinit alkavat löytymään ja yhteiselo sujumaan.
Videoita voit katsoa Martan instagram tililtä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti