Pakkanen paukkuu nurkissa, mutta Martta on yllättäen aika sään kestävä, se jaksaa touhuta syvässä lumessa pakkasesta välittämättä Dinon kanssa pitkiä pätkiä monta kertaa päivässä.
Tällä viikolla keskustelimme hampaiden katsomisesta. Meillä oli kaksi mielipidettä, Martta: niitä ei katsota ja minä: nehän katsotaan. Olemme pikkuhiljaa pääsemässä asiasta yhteisymmärrykseen, mutta missään tapauksessa Martta ei ole valmis näyttelykehiin, onneksi koronan takia niitä ei lähiaikoina olekaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti